Vallankumous alkaa Tampereelta?

Vuosisadan yliopistouudistuksessa ollaan jo pitkällä. Vyörytysvoima on massiivinen kaikilla rintamilla: yliopistojen hallituksissa ja hallinnossa, yliopisto- ja tiedepoliittisissa selonteoissa, opetus- ja kulttuuriministeriön huippuvirkamiehistössä.

Tampereen korkeakoulujen yhdistämishankkeen taustatyön tehnyt vuorineuvos Stig Gustavson esitteli ajatuksiaan korkeakoulujen johdolle järjestetyssä Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) tilaisuudessa Joensuussa (10.–11.12.2014). Tampereen yliopiston sisäisen tiedotteen mukaan Tampere3-hanke ”puhututti kahden päivän aikana monessa eri asiayhteydessä ja herätti runsaasti myönteistä keskustelua. Kannanotoissa korostettiin tarvetta uudenlaisia korkeakoulurakenteital mahdollistaville lakimuutoksille”. Jos tiedotteeseen on uskominen, ja miksei olisi, kannattaa panna merkille T3-hankkeen saama myönteinen vastaanotto ja esitetty tarve lakimuutokselle.

Korkeakoulujen johdon yleinen muutosmyönteisyys Joensuun seminaarissa osoittaa, että muuallakin kuin Tampereella on vihdoin tajuttu korkeakoulujen päärahoittajan ja lainsäätäjän tahtotila. Nyt kaikkialla on oletettavasti valmius profiloinneille, ”poisvalinnoille” ja korkeakoulujen väliselle yhteistyölle.

Yliopistolain muutostarve, myöhemmin ehkä myös ammattikorkeakouluja koskevien säännösten, oli esillä myös Tampereella 26.11.2014, kun Aamulehti järjesti paneelikeskustelun Tampereen korkeakoulujen yhdistämisestä. Mukana ollut OKM:n korkein virkamies, kansliapäällikkö Anita Lehikoinen esitti vaihtoehdot: luodaan geneerinen laki, joka mahdollistaa joustavat korkeakouluyhdistelmät tai sellainen, joka mainitsee kunkin yliopistomallin tai korkeakouluyhdistelmän erikseen.

Anita Lehikoinen esiintyi tilaisuudessa viisaan vallanpitäjän ottein muistuttamalla, kuinka ministeriöstä on jo vuosikymmenet esitetty toiveita Tampereen korkeakoulujen yhteistyön lisäämiseksi, mutta mitään ei ole tapahtunut. Nyt olisi korkea aika, jos noudatetaan perinteitä: ”Vallankumous alkaisi Tampereelta”, hän vinoili peräten tamperelaisilta kevääksi 2015 selkeitä tavoitteita ja suunnitelmia, joilla löydetään ratkaisut tutkimus- ja opetustoiminnan institutionaalisten esteiden ja kolminkertaisesti päällekkäisten rakenteiden poistamiseen. Hän korosti, etteivät koulutuksen rakenteet saa olla olennaisia, vaan se, miten opiskelijat voivat liikkua joustavasti opinnoissaan ja tehdä mielekkäitä koulutusvalintoja.

Välillä paneeli muistutti näytelmää hyvin harjoiteltuine vuorosanoineen. Rehtori Kaija Hollin kysyessä, ”Itsenäiset yliopistot tekevät itsenäisiä ratkaisuja, eikö niin Anita?”, kansliapäällikkö vastasi naurahtaen, ”Korkeakoulupolitiikka on politiikkaa, ja monenlaista politiikkaa onkin” sekä muistutti, että eduskunta lopulta lainsäätäjänä päättää, millaisia yliopistoja Suomessa on.

Paneelissa mukana olleet Tampereen korkeakoulujen rehtorit olivat yhtä mieltä, että Tampereelle syntyy muutaman vuoden kuluessa yksi yhteinen yliopisto. Rehtori Markku Kivikosken sanoin: ”Haluan, että Suomeen syntyy aivan uudenlainen yliopisto.” Rehtori Kaija Holli ei myöskään halunne puolivillaisia väliaikaisratkaisuja, vaan suoraa toimintaa: ”Yhteistyötä on tehty aivan riittävän pitkään. Erillisten instituutioiden aika on ohi”, johon Kivikoski vielä lisäsi: ”Jos tavoitteena ei ole yhtä yhteistä, miksi täällä pyöritään?”

Kenties varauksellisin panelisti oli Tampereen ammattikorkeakoulun rehtori Markku Lahtinen, jonka avainsana oli ”työelämän korkeakoulu”. Vastarantaisen älykön roolissa esiintyi Tampereen yliopiston ylioppilaskunta TAMY:n puheenjohtaja, joka toisteli kantaansa: ”Emme vastusta emmekä puolusta, haluamme selvittää asiat niin, ettei hyviä asioita menetetä.” Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunnassa yhdistämiseen on suhtauduttu käytännöllisen myönteisesti.

Paneelissa kukaan ei halunnut käyttää ilmaisua ”duaalimallista luopuminen”, koska mitään uusia hallintohimmeleitä tuskin halutaan rakentaa. Sen sijaan painotettiin sisältöjä, tutkimuksen edistämistä ja opetuksen kehittämistä. Julkisten menojen karsinnan politiikkaan ja uuteen yliopistojen johtamisretoriikkaan tuskin sopisikaan hallinnon korostaminen.

Ajan henki on nyt kaikkialla päättävillä tahoilla, että rakenteet ja organisaatiot eivät ole tärkeitä, vaan se, mitä niillä ja niissä saadaan aikaan. Oman panoksensa yliopistoreformiin tuovat Suomen yliopistot ry UNIFI:n rakenteellisen kehittämisen ryhmät. Ryhmien tavoitteena on pohtia ”yliopistojen päällekkäisyyksien purkamista ja suurien mutta profiloituneiden koulutus- ja tutkimuskokonaisuuksien luomista. Se edellyttää erityisesti yliopistojen välisiä yhteistyöneuvotteluja.” Ylijohtaja Juhana Vartiaisen johtamassa yhteiskuntatieteellisen alan ryhmässä on vahvistamattoman tiedon mukaan keskusteltu Oulun yliopiston yhteiskuntatieteiden siirtämisestä Lapin yliopistoon.

Yliopistouudistuksen tausta: Lupaus on ilmassa

Aiheesta muualla: Kehitetäänkö yliopistoa…

Jätä kommentti

Filed under Uncategorized

Tiedelehti Aikalaisesta yritysviestin, päätoimittajasta verkkosivujen päivittäjä

Tampereen yliopiston tiede- ja kulttuurilehti Aikalainen lopettaa ajankohtaislehtenä. Samalla lehden pitkäaikainen päätoimittaja Heikki Laurinolli siirtyy muihin tehtäviin.

Heikki Laurinolli kirjoittaa muutoksesta Aikalaisen viimeisessä pääkirjoituksessaan ja kertoo itse siirtyvänsä ”toimittamaan yliopiston julkisia verkkosivuja”. Vuoden 2011 tiedetoimittajaksi valitusta yliopistolehden päätoimittajasta verkkosivujen päivittäjäksi: katoavaista on mainen kunnia.

Melkoinen uutinen, ellei oltaisi julkikuvaansa varjelevassa yliopistossa.

Laurinolli on puolustanut lehden keskustelevaa ja avointa linjaa vetoamalla muun muassa lukijakyselyyn, joka mukaan ylivoimainen enemmistö on tyytyväinen nykyiseen lehteen. Yliopiston hallinnolta kuitenkin loppui Laurinollin mukaan rahoitus ja ymmärrys lehteä kohtaan. Journalismi vaihtuu yritysviestinnäksi.

Viimeisessä pääkirjoituksessaan Laurinolli kirjoittaa, että ”muutosta on edeltänyt pitkä kamppailu” lehden linjasta. Kamppailulla hän viitannee yliopiston johdon puhutteluihin, joissa hän on vuosien mittaan saanut moitteita monista asioista, joita hän listasi haastattelussaan vuonna 2007.

Haastattelussa Laurinolli tiivisti yliopistojen tilanteen: ”Suomalaiset yliopistot elävät kaksoistodellisuudessa, jossa avoimuuden ja kriittisyyden periaatteet kelpaavat vain kulissiksi. (…) Käytännössä monet yliopistot ovat omaksuneet markkinointiviestinnän mukaisen pr-toiminnan, joka pyrkii hankkimaan pelkkää suopeutta.”

Nykyinen markkinayliopisto ei taida sietää liikaa piikkejä lihassaan. Siksi se palkkaa mediatyöläisensä kaupallisesta mediasta. Esimerkiksi Tampereen yliopiston viestintäpäällikkö on MTV:n entinen uutisankkuri, tuttu myös Tanssii tähtien kanssa -viihdeohjelmasta.

Laurinollin yksinäinen kamppailu, jonka hän lopulta hävisi, ei kuitenkaan koske ainoastaan Aikalaisen ilmestymiskertoja. Päinvastoin, kysymys on koko yliopistolaitoksen eettisen normiston muutoksesta, jota Laurinollin tapaus vain kuvastaa. Itseään Laurinolli ei halunnut päästää helpolla eikä vedota ulkopuoliseen painostukseen huonon journalismin selityksenä.

”Monet lehdenteon ongelmat ovat oman pään sisällä. Ajattelen niin, että sananvapautta pitää olla valmis puolustamaan kaiken aikaa. Se on aina uhattuna, jos ei ulkopuolisen painostuksen, niin oman turtumisen tai kyynistymisen vuoksi. Siinä on tämän työn vaikeus. Pitää pystyä olemaan herkkä kuuntelemaan niitä, joiden ääni ei muuten pääse julki.”

Muutettavat muuttaen Laurinollin sanoissa on opetus kaikille: koettuihin ongelmiin ja vastoinkäymisiin ei kannata etsiä selityksiä ainoastaan itsensä ulkopuolelta, vaan myös peiliin katsoen.

Jätä kommentti

Filed under Uncategorized

Kehitetäänkö yliopistoa viekkaudella ja vääryydellä?

Tampereen korkeakoulujen hallitusten puheenjohtajat oli kutsuttu maanantaina 24. marraskuuta Tampereen teknilliselle yliopistolle Hervantaan kuin kolme läntisten maiden viisasta miestä. Asiana oli Tampereen korkeakoulujen T3-nimellä kutsuttu yhdistämishanke, jonka tavoitteena on luoda rieväkylään kolmen oppilaitoksen yliopistokokonaisuus. Tekniikan akateemisten liiton pyynnöstä paikalla oli Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) hallituksen puheenjohtaja Tero Ojanperä, Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) hallituksen puheenjohtaja Matti Höyssä ja Tampereen yliopiston hallituksen (Tay) jäsen Petri Räsänen korvaamassa hallituksen puheenjohtaja Kai Öistämöä.

Tilaisuudessa ensin puhuneen Tero Ojanperän mukaan korkeakoulujen yhteistyön lisääminen on tarpeellista, koska Tampereella halutaan nousta kansainvälisesti menestyvien yliopistojen sarjaan, ”olla edelläkävijä ja enemmän kuin ennen”. Tähän päästään kehittämällä monitieteistä osaamista ja uusia opetusratkaisuja sekä ennen kaikkea vahvistamalla T3:n taloudellista itsenäisyyttä. Taloudellinen itsenäisyys tarkoittaa myös itsenäistä tutkimusta. Siksi Ojanperän tavoite on kaksinkertaistaa T3:n yhteenlaskettu 400 miljoonan tase.

Matti Höyssä kertoi Tampereen kaupungin kannattavan hanketta ja painotti sen tuottamaa ”asiakastulosta”, ei niinkään syntyvää hallintomallia. Tuloksen tekee henkilökunta ja opiskelijat, ja niinpä heidän osallistumisensa on tärkeää. Petri Räsänen totesi Tampereen talousalueen ja korkeakoulujen olevan väistämättä mukana kiristyvässä kansainvälisessä talouskilpailussa ja siksi myös täällä on vastattava kysymykseen, missä sarjassa tahdotaan pelata: maakunnallisessa vai maailmanliigassa?

Keskusteluosuudessa kysyttiin ammattikorkeakoulujärjestelmän kohtaloa. Vastauksissaan johtajat korostivat sitä, etteivät instituutiot ole pyhiä, vaan se, mitä varten ne ovat olemassa. T3-suunnitelmasta puhuttiin ”yliopistokokonaisuutena”, koska vielä ei tiedetä, tai ainakaan kerrota, miten yhdistäminen tapahtuu. Pidän todennäköisenä oppilaitosten osittaisen autonomian säilyttävää federaatioyliopistoa, kuten Itä-Suomen yliopisto ja Taideyliopisto, vaikkei fuusiokaan ole kokonaan pois laskuista. ”Ketteryys ja joustavuus ovat tärkeitä asioita, ei byrokratia”, kiteytti Räsänen.

Ojanperän mukaan aloite on nyt tärkeä pitää omissa käsissä eikä odottaa muiden siirtoja. Julkisen sektorin remontintarve on iso ja niukkuuden jakaminen on peli henki: samalla rahalla on saatava nykyistä enemmän irti. Uhkakuva on byrokratian lisääntyminen ja tavoitteena asioiden yksinkertaistaminen opiskelijoille ja opettajille. Ojanperän mukaan T3-uudistuksen ytimessä ollaan, kun professoreilta otetaan byrokratia pois ja annetaan parhaille lisää rahaa. Parhaat professorit ovat myös niitä, jotka tuovat eniten rahaa ja heihin on myös panostettava.

Käytännössä johtajien vastaukset tarkoittavat Tampereelta alkavaa ammattikorkeakoulujen asteittaista sulauttamista yliopistoihin ja tutkintorakenteiden remonttia – vastaava muutos toteutettiin Australiassa 1980-luvun lopulla ja Iso-Britanniassa seuraavan vuosikymmenen alussa. Opiskelijan näkökulmasta muutoksen pitäisi helpottaa opiskeluvalintoja ja joustavoittaa opintojen etenemistä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön rooli yliopistojen rakenteellisessa kehittämisessä on keskeinen. Vuoden 2010 alusta voimaan astunut yliopistolaki on auttanut yliopistojohtoa nopeiden rakenteellisten uudistusten tekemisessä. Ojajärven mukaan ministeriö suhtautuu myönteisesti T3-hankkeeseen. ”Raha ei ole itseisarvo, mutta olemalla ensimmäinen, voi saada suhteettomankin suuren osan rahasta, jolla Suomea uudistetaan”, sanoi Ojanperä. Nokkela saattaisi kysyä, kehitetäänkö yliopistoa viekkaudella ja vääryydellä? Syövätkö nopeat hitaat?

Johtajat korostivat Tampereen korkeakoulujen yhdistämishankkeen prosessiluonnetta, henkilöstön osallistumisen tärkeyttä ja hankkeen merkitystä koko Suomen menestykselle. Lieneekö Suomikaan enää riittävän kokoinen toimija maailmanlaajuisessa talouskilpailussa? Tarvitaanko yliopistojen välillä pohjoismaista yhteistyö, kuten äskettäin on esitetty?

Tampereen teknillisen yliopiston keskustelutilaisuus YouTubessa: http://www.youtube.com/watch?v=CFzc31ZYjeg&feature=share

Tampereen korkeakoulujen yhdistämishankkeen koulutuspoliittinen tausta: ”Lupaus on ilmassa, eikä sitä kannata hukata”. Tampereen korkeakoulujen yhdistämishanke korkeakoulupoliittisen hallintakamppailun näkökulmasta.

Jätä kommentti

Filed under Uncategorized

Metsästä sinä olet tullut

Kirjailija Jean Giono (1895–1970) kirjoitti 1950-luvulla novellan puita Ylä-Provencen vuorilla istuttavasta miehestä. Tarinaa luultiin todeksi, kunnes kirjailija kertoi kertomuksen päähenkilön olevan kuvitteellinen. Hänen oli kirjoittanut tekstin opettaakseen ihmiset pitämään puista ja rohkaistakseen heitä niiden istuttamiseen, ja siksi hän jakoi pienoisromaaninsa kustannusoikeuksia vapaasti. Kirjailija oli ylpeä teoksestaan. ”En ansaitse sillä senttiäkään ja sen tähden tavoitteeni on mahdollista saavuttaa”.

Kuvitteellinen ei sen sijaan ole vuonna 2013 valmistunut ja palkinnoin palkittu dokumentti Metsämies, joka on katseltavissa sekä Films for action -sivustolla että YouTubessa, kuten myös Keijo Kompan suomeksi tulkitsema animaatio Mies joka istutti puita. Metsämies kertoo intialaisesta Jadav Payengista, joka on istuttanut läheistensä avustuksella puita Majulin saarelle jo 35 vuoden ajan, vuodesta 1979 lähtien. Metsä on kasvanut jo 550 hehtaarin kokoiseksi. Vertailun vuoksi: Manhattanin Keskuspuisto on alaltaan 340 hehtaaria. – Sain Gionon pienoisromaanin englanninkielisen kopion kerran opettajaltani. Viestiinsä hän oli kirjoittanut: ”Gionon pieni novella antaa mitan myös meidän työllemme”. Metsästä sinä olet tullut ja metsään sinä olet jälleen menevä.

Jätä kommentti

Filed under Uncategorized

Kuvia Suomesta 6

Aamu-televisiossa työväen asialle julistautuneen kykypuolueen parlamenttiryhmän 1. varapuheenjohtaja näyttää harkituissa korkokengissään, mustissa sukkahousuissaan ja Marimekoissaan kuin keltä tahansa simpsakalta sairaanhoitajalta tai siveältä opettajattarelta, joka asuu teknisen alan johtotehtävissä toimivan miehensä ja kahden lapsensa kanssa uudehkossa omakotitalossa kehäkolmosella. Hänellä ei ole kahleita menetettävänään, mutta köyhälistöä vastaan puolustettavanaan koko pääoman maailma.

Retiisinpunaisen, sisältä nuhraantuneen valkoisen puolueen ryhmäpuheenjohtaja, päällään harmaantunut puku ja värinsä menettänyt, oranssiksi kauhtunut kravatti, tuijottelee hädissään studion lattiaa ja pälyilee ympärilleen kuin petsulainen pojankloppi omenavarkaissa tai kuin peläten jäävänsä isälleen kiinni valheesta. ”Enhän minä, mutta muut pojat.” Suuntaa vailla, edustaen mennyttä maailmaa hänen ajatteluaan hallitsee enää vain yksi asia: toivotaan, toivotaan.

Ääripopulistisen kansanliikkeen (ÄKL) eduskuntaryhmän 2. varapuheenjohtaja uskaliaan vaaleanpunaisin kauluspaidoin ja räikein solmioin brändättyine lookeineen ei osaa kätkeä sekavaan kansalliseen ja maailmanpoliittiseen yleistilanteeseen perustuvaa tyytyväisyyttään, vaan koijaa puoluetovereineen kohti uutta auringonnousua sitten Kokoomuksen kanssa solmitun vuoden 1933 vaaliliiton. Puoluelipun sininen ja paidan vaaleanpunainen vaihtuvat pian loistavan sinimustaan, kun Suomi lyödään lukkoon, smuguilta ja niiden mielistelijöiltä painetaan turvat tukkoon kotimaisten taivaan tainten tieltä.

Kirjoitti jo vasemmistoaristokraatti Palmgrén aikoinaan: ”Kuinka voi niin kaunis aamu päättyä niin harmajaan ja pimeään keskipäivään, niin yönmustaan iltaan? Vastaus: aamu oli suomalainen, keskipäivä suomettarelainen – ilta kokoomus-fasistinen”.

”Salil eka, salil vika”, ja antaa olla sitten viimeinen kerta.

Jätä kommentti

Filed under Uncategorized

Aika vihdoin voimat vei?

Freudin vuosina 1895–1923 kirjoittamista matkakirjeistä ja postikorteista on toimitettu neljän vihkosen kokoelma. Niihin on koottu kaikenlaiset ”teorian” kannalta näennäisen turhat ja joutavanpäiväiset merkinnät hänen lomahotelleistaan, ostoksistaan, ruoistaan ja juomistaan sekä matkapäivien säätiloista. Freudhan teki neljännesvuosisadan ajan yleensä kaksi vuotuista lomamatkaa: elokuisen hän vietti perheensä ja syyskuisen veljensä Alexanderin seurassa. Jälkimmäiseen hän valmistautui huolellisesti lukien matkakohteista kaiken mahdollisen. FreFreududin Martha-vaimon kerrotaan viihtyneen paikoillaan lasten kanssa, hänen itsensä viihtyneen enemmän liikkeessä, etenkin Italian museoihin ja muinaismuistomerkkeihin tutustuen. Noina vuosina lähetetyissä kymmenissä kirjeissä ja sadoissa postikorteissa Freud kertoo nauttineensa lomien tuoman vapaudesta, joka rikkoi arjen kivisen kuoren, vuoden mittaan kasaantuneiden surujen ja ahdistusten vuoren. Hän teki alituiseen ostoksia keräten erityisesti muinaisesineitä, kuvaili tekstiviestin mittaisissa korteissaan sinisen taivaan, ”postikorttimaisemien” ja etelän lämmön suomia tunnelmia sekä nautti ruoasta ja viinistä. Vapauden tunne auttoi myös itsetuntemuksen kehittymisessä: arkisen aherruksen tauottua hän oli löytävinään – aina uudelleen – itsensä, lepo auttoi kaivautumaan arkeologin tavoin hieman aiempaa syvemmälle, ja kuvitteli pystyvänsä palauttamaan – ainakin mielessään – voimiensa vuodet. Kirje kotiin Sorrentosta syyskuun 4. 1902: ”Erinomaista punaviiniä, en ole milloinkaan voinut paremmin.”

Jätä kommentti

Filed under Uncategorized

Portinvartijat hankaloittavat tutkijoiden palkkaamista

Maantieteilijä Gareth Ricen mukaan (HS 7.8.2014) ulkomaisten tutkijoiden on vaikea saada töitä suomalaisista yliopistoista, sillä järjestelmä on vaikutusvaltaisten professoreiden käsissä. Nämä ”isoisät” toimivat portinvartijoina ja valitsevat mieleisensä henkilöt jatkamaan omaa työtään. Ricen mainitsema ongelma ei kuitenkaan koske vain ulkomaisia tutkijoita.

Vararehtori Anna Mauranen Helsingin yliopistosta painottaa yhdessä Markus Laitisen kanssa (HS 10.8.2014), että yliopistoille asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan parhaiden tutkijoiden palkkaamista, kansallisuudesta riippumatta. Myös kansallisesta tehtävästä on huolehdittava, mutta ”pitäytyminen kovin kansallisissa toimintatavoissa ei palvele parhaiten suomalaista yhteiskuntaa globalisoituvassa maailmassa”, he kirjoittavat.

”Yliopistojen isoisien kansalliset toimintatavat”, siinä pulma.

Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yksikön johtajana sain kahden vuoden aikana palkattua yhden alansa kansainvälisesti tunnustetun tutkijan ja muutaman loistavan pelinrakentajan, melkein kuin vahingossa. Yksikön isoisät eivät syystä tai toisesta käsittäneet heitä uhkaksi omalle erinomaisuudelleen.

Tarjolla olisi ollut myös kovassa vedossa oleva tutkija, yksikön tulevaisuuden varmistaja. Tehtävän täyttöryhmään jouduttiin kuitenkin ottamaan muutama portinvartija liikaa, ja yhdessä he tekivät kaikkensa, ettei parasta valittaisi. Tehtävä jäi täyttämättä. Hakija oli liian hyvä.

Tampereen yliopiston Suomen historian yliopistonlehtori Marko Nenonen on kirjoittanut (HS 30.8.2009): ”Tutkijoita valitessaan monet professorit vahtivat, ettei kukaan kasva professoriaan päätä pidemmäksi – ainakaan ennen kuin professorin tutkimuksista on ehditty pitää juhlapuheita. Kilpailu arvovallasta jättää useat etevät tutkijat tiensä päähän. Myös heidän tutkimustiiminsä tulevaisuudesta päättävät mustasukkaiset professorit.”

Joskus julkisella luennolla uskaltauduin arvioimaan kasvatustieteellisen tutkimuksen tilaa Suomessa. Nimesin alan kaksi tai kolme kärkiryhmää, jotka valitettavasti eivät toimineet omassa yksikössäni. Myöhemmin sain kuulla, että samat henkilöt, jotka opettavat kriittisyyttä ja reflektointia, olivat suunnattomasti loukkaantuneet arviostani. Hehän olivat toinen toistaan kirkkaampia tähtiä, miksei heitä huomattu?

Ehkä syy on siinä, että aikaa käytettiin sekä reviirin vahtimiseen että kollegoiden ja yliopiston johdon solvaamiseen. Kuten Nenonen kirjoittaa: ”Professorien tavaksi on tullut perustella oman tutkimustyön jättäminen hallinnon raskaudella ja muilla kiireillä. Jos professori, jolla on takanaan 30 vuotta opettajan ja tutkijan virka-aikaa, on edelleen kaukana alansa kansainvälisestä kärjestä, opetusministeriön ohjeiden tai liikemaailman mukaisten tulosvaatimusten haukkuminen ei enää pelasta.”

Portinvartijat eivät salli kenenkään menestyä tai edes onnistua, eivät ainakaan niiden, jotka eivät kuulu heihin tai ole heidän suosikkejaan tai käskyläisiään. Hierarkkisen järjestelmän isoisät voivat halutessaan vakavasti hankaloittaa paitsi kyvykkäiden tutkijoiden palkkaamista myös yliopiston johtamista ja viedä pohjan kannatettaviltakin suunnitelmilta.

Jätä kommentti

Filed under Uncategorized