Hitler-kortilla tarkoitetaan vastustajan mielipiteiden vertaamista natsismiin tai Adolf Hitleriin. Nykyisin tällaiseksi kortiksi käy taistolaisuus. Kiinnostavaa on, että taistolaiskortti lyödään pöytään niitä vastaan, jotka ovat syntyneet 1970-luvun lopulla tai 1980- ja 1990-luvuilla. “Aktivistit ovat taistolaisia. Vihreät ovat taistolaisia. Eläintensuojelijat ovat taistolaisia. Vähän kaikki erimieliset ovat taistolaisia. Nuoria syytetään vuorotellen täydellisestä epäpoliittisuudesta ja taistolaisesta poliittisesta hurmoksesta. Yrittäisitte jo päättää!”, kirjoittaa Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Esa Mäkinen (HS 22.12.2007).
Ken meistä Kokoomuksen sivistyssiivestä lukee Tampereella päämajaansa pitävää Aamulehteä, on huomannut toimittaja Kari Huovialan erinomaiset oikeistopopulistiset opetukset. Viimeksi silmä kostui hänen kirjoituksestaan “Marxilainen lipsahdus” (Al 5.1.2008), jossa kiinnitetään huomiota presidentin uudenvuodenpuheen virkkeeseen: “Vaikka kansantulo on kasvanut, eivät väestöryhmien väliset tuloerot ole hävinneet” unohtaen sen edellä olevat ja jäljessä tulevat lauseet. Lisäksi toimittaja vertaa Halosen järkeilyä Jehovan todistajien kuviin, joissa leijonat ja lampaat käyskentelevät niityllä sulassa sovussa. “Yhtä kaukana todellisuudesta on hyvinvoinnin tasajako”. Myös Huovialan “todellisuusretoriikka” kiinnittää huomiota: “Reaalimaailmassa ei ole mahdollista hävittää hyvinvointieroja”. Populismin kaava: irrota lause yhteydestään, ota sille jokin asiaankuulumaton vertailukohta, ja vetoa todellisuuteen tai tosiasiaan, jolle ei ole vaihtoehtoa.
