Aamu alkaa A:lla illan päättää A, turha silloin kysyä on kuinka huristaa, turha kysyä on mistä kenkä puristaa (Juice)… Olen lähdössä Rovaniemelle Kirsi-Marja Saurénin vastaväittäjäksi kunhan vielä laitan tämän blogin ja lataan tähän tämän kuvion, jota aion jossain välissä väitöstilaisuutta vilauttaa. Kysymys on saksalaisteoreetikko W. Klafkin piirustelemasta organisaatiomallista, joka kuvaa valtiollisesti säädellyn koulutusjärjestelmän eri tasoja ja välityksiä. Katsokaa huviksenne: eiks ole huimaa, kuinka kouluoppimisella on noin monta porrasta ja kerrosta, noin monta poliittista päätöstä ja viuhaa kiemuraa. Aion kysäistä väittelijältä, että miltä tämä näyttää hänen tutkimansa Ivan Illichin yleisen kasvatusajattelun ja erityisesti hänen kehittämänsä oppimisverkostojen idean näkökulmasta. Yksi Illichin pääpointtejahan oli ‘vapauttaa’ oppiminen koulusta, ja etenkin valtiojohtoisen oppimisen moniportaisesta, byrokraattispoliittisesta säätelystä. ”Hyvällä kasvatusjärjestelmällä pitäisi olla kolme tarkoitusta: sen tulisi tarjota kaikille oppia haluaville siihen mahdollisuus minä elämänsä kautena tahansa; auttaa kaikkia niitä, jotka haluavat jakaa tietojaan, löytämään ne henkilöt, jotka haluavat saada heiltä oppia; ja lopuksi sen pitäisi antaa jokaiselle, joka haluaa tiedottaa yleisölle jotakin, mahdollisuus julkistaa näkemyksensä.” Illich oli aikaansa edellä myös siinä mielessä, että jotkut pitävät häntä sosiaalisen median tai Web 2.0:n intellektuaalisena perustajahahmona. Kirjoittaahan hän muun muassa näin kirjassaan Kouluttomaan yhteiskuntaan: ”Sallikaa minun esittää esimerkkinä kuvaus siitä, kuinka mielekäs kumppanin läytäminen voisi tapahtua New Yorkissa. Kuka tahansa voisi minä hetkenä tahansa ja minimaalisin kustannuksin ilmoittaa tietokoneelle osoitteensa ja puhelinnumeronsa ja mainita sen kirjan, artikkelin, elokuvan tai nauhoituksen, joista hän haluaisi keskustella jonkun kumppanin kanssa. Muutaman päivän kuluessa hän voisi postitse saada luettelon muista henkilöistä, jotka vastikään ovat tehneet saman aloitteen. Tämän luettelon avulla hän voisi puhelimitse järjestää tapaamisen sellaisen henkilön kanssa, josta hän aluksi tietäisi vain sen, että hänkin haluaa keskustella samasta aiheesta. … kaikille tarjolla oleva kasvatus merkitsee kaikkien osallistumista kasvatukseen.” Mutta nyt pitää kiiruhtaa…
Tosiaan, oppia voi muuallakin kuin koulussa… Itsekin olen vuorokauden sisällä inspiroitunut tutustumaan kahteen filosofiin: Illichiin ja Baumaniin tämän blogin kautta, ja helpoitenhan ja nopeiten se onnistuu googlaamalla…
Opettajana tosin olen sortunut useastikin epärealistisiin uskomuksiin oman opetuksen voimasta tähän tyyliin: “Minähän jo kerran opetin sen, kuinkas se ei ole mennyt perille?! tai “Voi kauhistus, nyt se päästäinen jäi opettamatta, entäs jos se kysytään yo-kokeissa!?” (keksitty esimerkki) Me opettajat olemme valitettavasti liiankin oppikirjasidonnaisia ja ajattelemme helposti kokeesta toiseen selviytymistä. Mutta tähän auttaa se, että alkaa ajatella kriittisesti, mitä se koulu itselle oikeastaan aikanaan opetti, ja täytyy tunnustaa, että monella tiedolla oli silloinkin vain välineellinen arvo ja se unohtui heti, kun sitä ei enää “tarvinnut” osata. Tässä olisikin koululle haastetta tehdä opetuksesta sellaista, että se oikeasti koskettaisi oppilasta. Silloin opetuksen olisi lähdettävä liikkeelle “oikeasta” elämästä ja sen ongelmista. Oppimisen pitäisi mielellään myös yhdistyä johonkin oikeaan tekemiseen. “Opittaisiin siis elämää eikä koulua varten” ja koulu olisi oikeasti sellainen yhteisö, johon haluttaisiin kuulua. (I have a dream…)
Nyt tilanne varmaan on sellainen, että moni väliintuleva “kasvattaja” (esim. media)kilpailee vahvasti koulun rinnalla, ja monesti voittaakin.
Mutta ei kai se byrokraattinen koululaitoskaan kauttaaltaan paha asia ole… Itse uskon peruskouluun ja sen arvoihin kuten esim. tasa-arvon ihanteeseen ja oppilaan kokonaisvaltaisen kehityksen huomioimiseen. Eri asia sitten tietysti on se, kuinka nämä arvot näkyvät ja toteutuvat käytännön opetuksessa. Ja ihan niin kuin Klafkin kaavio osoittaa sidosryhmiä ja vaikuttajia koululaitoksen ympärillä on paljon. Ne olisikin saatava aitoon keskusteluun keskenään, ja onneksi OPS nykyään onkin elävä asiakirja (ainakin teoriassa
Btw. se mitä itselle erityisesti jäi mieleen koulusta oli ala-asteen miesopettajan sitaatti: “Mikään muu ei ole pakko kuin kuolema.”(Se sanottiin aina pojille, jotka kyselivät, onko tää pakko tehdä…)
Sillä ajatuksella pärjää loppujen lopuksi melko pitkälle elämässä. Se voi auttaa asettamaan asioita arvojärjestykseen ja oikeisiin mittasuhteisiin.
Päivitysilmoitus: Ivan Illich: Kouluttomaan yhteiskuntaan « Avoimet opit - opintopiiri
Päivitysilmoitus: Illich innoittaa « Avoimet opit - opintopiiri
Hei hyvä Juha Suoranta et al.,
Kiitos Illich-kirjoituksestasi
ja muistakin kirjoituksistasi.
Hienoa on se, että tuollaisista
aiheista tehdään väitöskirjoja!
Kiitos siis myös väitöksen tekijälle.
Aihe on varsin ajankohtainen ja tärkeä.
Kouluissa ja yliopistoissa opiskelu
on usein kovin ulkokohtaista ja
“byrokaattisesti” säädeltyä. Vieläkin
erilaiset koululaitokset suosivat liiaksi
valtaa myötäilevää ajattelua, usein
myös tietyin tavoin hajutonta, mautonta
ja väritöntä toimintaa.
Tähän laajasti liittyen totean, että erilaiset blogit, open access-jutut tms. ovat tärkeitä tieteen demokraattisuuden kannalta tarkasteluna.
Muuten vielä sellainen tuli mieleen, että
opiskelijoiden ongelmiin voidaan puuttua
hyvin vain silloin, jos me ymmärrämme
mistä ne syntyvät. Samoin koulusurmaajien
motiiveihin täytyy voida perinpohjaisesti tutustua, vaikka se onkin niin kovin ikävää, kun tällaisia ihmisiä syntyy monien henkilökohtaisten + muiden kehityshistoriallisten
vaiheiden jälkeen yhteiskuntiimme. Päätä
ei voi kuitenkaan laittaa pensaaseen, vaan jotain täytyy voida tehdä. Ihmisestä on koulussa, mutta myös tuotantaelämässä kysymys, sillä
ennen pitkää kaikki tuotanto päättyy, jos ihminen ja ihmisyys ei ole enää kuin vain potentiaalisesti “käytettävissä”.
En välttämättä tällä tarkoita, ettei radikaalia pahuutta voisi olla. Kant ajatteli, että ihmisellä on voimakas
taipumus pahaan, mutta ihminen voi toimia
moraalisesti oikein ja edistää hyvää,
jos hän kovin ponnistelee. Kant kielsi
sellaisen näkemyksen, joka pitää ihmistä
paholaismaisena olentona.
Hyvää päivää kaikille!
Ystävällisesti Matti (Taneli)
Hei Matti Taneli!
Kuuntelehan Rakkaudellisia nyrjähdyksiä. Osoite: http://amoursenlightment.wordpress.com
Keskustelussa Juha Suoranta ja kumppanit pohtivat koulusurmajien motiiveja ja päätyvät lopuksi mielestäni asian ytimeen.
Voi persus. Tuo väitöstilaisuus meni multa ihan ohi.
Täytyy sijoittaa selluloosakappaleeseen ellei diginä löydy.
Ja hei, nyt vielä hetki on aikaa. Nimittäin käydä poimimassa tuo Juhankin lainaama Illich-jakso sekä muuta mediakasvatukseen sekä mihin tahansa asialliseen opetukseen hyvin sopivaa matskua seuraavasta paikasta:
http://syyspassio.wordpress.com/kansalaisuudesta-ja-kasvatuksesta/
Illich löytyy liitteestä “Aineistoja”. Siellä myös muuta. Kaikki on otettu opettajien materiaalista Dialogi-kirjasarjaan, josta isommat palaset samalla sivulla vähän alempana.
Matskut ovat olleet siellä vain erään erillisluennon materiaalijakoa varten ja poistan ne muutaman päivän päästä.