Puhdasta suomalaisuutta ei ole olemassa

”Maahanmuuttokeskustelussa on unohdettu suomalaisuuden olevan tuontitavaraa. On korkea aika päästää irti fennomaanien uskosta tahrattomaan kansallisuuteen”, kirjoittaa Tampereen yliopiston mediakulttuurin professori Mikko Lehtonen. Kiitos Mikolle, joka antoi luvan Helsingin Sanomien (30.3.) artikkelinsa julkaisemiseen myös tässä blogissa. Artikkelin saa ladattua tästä.

Maahanmuuttoministeri Astrid Thors

Magdalena Jaakkolan tutkimus Maahanmuuttajat suomalaisten näkökulmasta valottaa kiinnostavasti suomalaisten maahanmuuttoa ja maahanmuuttajia koskevia asenteita. Lyhyesti ja yleisesti: ulkomaalaiset työnhakijat ovat entistä tervetulleempia, ruuhka-Suomessa maahanmuuttajiin suhtaudutaan maaseutua myönteisemmin, maahanmuuttajiin tutustuminen lisää myönteistä suhtautumista, naiset ovat suhtautumistavoissaan miehiä myönteisempiä, samoin koulutetut kouluttamattomia, opettajiksikin maahanmuuttajat kelpaisivat (!). Ei siis mitenkään yllättäviä tietoja. Poliitikkona ottaisin nämä asenteet huomioon puhumalla myönteisesti maahanmuutosta ja maahanmuuttajista.

Maahanmuuttoviraston johtaja Jorma Vuorio vastasi Helsingin Sanomissa (23.3.) kysymykseeni suojaa tarvitsevien lasten käännyttämisestä Kreikkaan. Maahanmuuttovirasto tiedostaa Kreikan (samoin kuin Italian ja Maltan) ongelmat, mutta ”EU:ssa on sovittu vähimmäissäännöksistä hakemusten käsittelyn ja hakijoiden vastaanoton kohdalla”. Vuorion mukaan näissä maissa pyritään ensisijaistamaan ”lapset ja haavoittuvassa asemassa olevat sekä hakemusten käsittelyssä että vastaanottoa järjestettäessä”. ”Jos hakija ei koe saavansa Kreikassa tarvitsemaansa suojelua, hän voi Kreikasta käsin kääntyä EIT:n [Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen] puoleen”.

Haluaisin tietää, kuinka tämä käy lapselta tai nuorelta vieraassa maassa ilman rahaa ja apua, ilman kielitaitoa? ”Tuomioistuinten mukaan Kreikka ei käännytä ketään suojelun tarpeessa olevaa alueelle, jossa häntä voitaisiin vainota”. Miksi näin kuitenkin tapahtuu? Ja miksi tapahtuu paljon muuta ihmisoikeuksia loukkaavaa?

– Jorma Vuorio vetäytyy vastauksessaan lainsäädännön suojiin muistaen tai muistamatta, että laki ja sen tulkinta ovat eri asioita kuin (yhteiskunta)moraali ja auttamisen etiikka. Tässä hänen vastauksensa muistuttaa filosofi Hannah Arendtin kirjassaan Vita activa tekemästä erottelusta kahteen työn tekemisen muotoon, kahteen elämään; siihen, jossa työtä tehdään juurikaan ympärilleen katselematta yrittäen suoriutua tehtävistä ja saada yksi asia pois toisen alta, ja toisaalta siihen, jossa työ(elämän) edellytys on sen yhteiskunnallisten ja poliittisten velvoitteiden sekä eettismoraalisten seurausten selventäminen. Edellisen kaltaista elämää elävästä Arendt käyttää ilmaisua ‘animal laborans’, jälkimmäisestä ‘homo faber’. Nämä Arendt käsitti toisistaan erillisiksi, hänelle homo faberin esittämä miksi-kysymys oli painavampi kuin animal laboransin keinoja peräävä kuinka-kysymys. Arendtille nykymaailman katastrofi oli suorittava animal laborans, joka arvolähtökohtiaan kyselemättä tottelee yrittäen täyttää tehtävänsä, keinoista tai moraalista paljonkaan piittaamatta. Happy go lucky. Mutta nämä ihmisen osat voi ymmärtää myös yhdessä, kummatkin ihmisyyden tärkeinä, kehityskykyisinä olemuspuolina. Tämä on harvinaista, mutta hyvinkin tarpeellista etenkin sellaisissa tilanteissa, joissa lakien suomaa toimeenpanovaltaa käytetään ilman eettistä punnintaa tai poliittista ohjausta. Näin on esimerkiksi maahanmuuttokysymysten kohdalla, joissa Jorma Vuorio näyttää tekevän vain hänelle määrätyn tehtävän kunnon animal laboransin tavoin.

Poliittinen mielipiteenmuodostus ja kannanotot olisivat ensisijaisia: maahanmuuttoministerin pitäisi lopettaa suojelua tarvitsevien ihmisten käännytykset pelkäämättä ihmisoikeusmyönteisten päätösten lisääntymistä tai poliittista itsemurhaa. Toisekseen sivistyneen aikakauden merkki olisi moraalisen harkinnan ulottuminen viranomaiskäytäntöihin ja ihmisoikeuksien meneminen silmittömän lainkuuliaisuuden edelle, aina. Suomessa tämä on usein vaikeaa. Kuinka mahdoton onkaan tilanne, jossa viranomainen tai poliitikko kritisoisi eli uudelleen arvioisi omaa toimintaansa. Ja kuinka paljon tavallisempaa onkaan totella, vaikkei olisi varma, mitä.

Kun Jorma Vuorio kirjoittaa Maahanmuuttoviraston pohjaavan ”päätöksensä ennen kaikkea tuomioistuinten linjauksiin”, on tavallisen kansalaisen varjeltava hädänalaista Suomen viranomaisilta. Sillä halutessaan Vuorio olisi voinut lukea ja noudattaa seuraavaa Dublinin-sopimuksen kohtaa: “kukin jäsenvaltio voi käsitellä kolmannen maan kansalaisen sille esittämän turvapaikkahakemuksen siinäkin tapauksessa, ettei se tässä asetuksessa määriteltyjen perusteiden mukaan ole vastuussa hakemuksen käsittelystä”.

Suomi syyllistyy ihmisoikeusrikoksiin

Suomen maahanmuuttoviranomaiset lähettävät alaikäisiä turvapaikanhakijoita Italiaan, Kreikkaan ja Maltalle, jossa näiden turvallisuutta ei voida taata. Turvapaikanhakijoiden kohtelu ja palautuskiellon rikkomukset näissä maissa ovat vastoin Euroopan ihmisoikeussopimusta, Geneven pakolaissopimusta ja EU:n turvapaikkadirektiivejä sekä yleistä etiikkaa.

Itse olen tutustunut pakolaisten tilanteeseen Kreikassa, lukenut raportteja ja kuullut pakolaisten lausuntoja. Turvapaikanhakijoiden tilanne maassa on verrattavissa humanitaariseen kriisiin. Silti Suomen Maahanmuuttovirasto edelleen palauttaa ns. Dublinin sopimuksen perusteella Kreikan kautta tulleita turvapaikanhakijoita Kreikkaan. Turvapaikkahakemuksen tekeminen Kreikassa on lähes mahdotonta. Maahan saapuneita pakolaisia säilötään poliisivankiloihin ja kohdellaan laittomina maahantulijoina, jotka lähes automaattisen käännytyspäätöksen jälkeen päätyvät kaduille. Kreikka on myös käännyttänyt turvapaikanhakijoita tapauksia tutkimatta Turkkiin ja jopa Irakiin.

Erityisen järkyttävä tilanne on pakolaislapsille ilman huoltajaa. Edes heille ei ole vastaanottokeskuksia, terveydenhoitoa tai opetusta. Suuri osa lapsista elää kaduilla ilman turvaa, apua tai väliaikaista huoltajaa, joita lapsen oikeuksien yleissopimus edellyttää. YK:n pakolaisjärjestön mukaan Kreikan viranomaiset merkitsevät alaikäisiä täysikäisiksi jopa silloin, kun heillä on ollut esittää iästään todistus, eikä väärinkäsityksiä korjata. Silti Suomen Maahanmuuttovirasto ja Helsingin hallinto-oikeus vetoavat Kreikassa kirjattuihin tietoihin ja palauttavat lapsia Kreikkaan.

Viranomaiset vetoavat Dublin-sopimuksen noudattamiseen. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan EU-maiden turvapaikkakäytännöt ovat niin kaukana toisistaan, että pakolaisille suojelun saaminen on arpapeliä. Hakemusta ei usein käsitellä kunnolla yhdessäkään maassa. Järjestelmä pakottaa hakemaan turvapaikkaa EU:n sisääntulomaasta, vaikka ihmisellä olisi paremmat kotoutumismahdollisuudet toisessa maassa. Miten tämä järjestelmä edistää vastuun jakamista pakolaisista Euroopassa? Katastrofaalinen tilanne Kreikassa on raportoitu luotettavasti. Kertomani seikat ovat jokaisen helposti tarkistettavissa (esimerkiksi tästä, tästä, tästä ja tästä), myös suomalaisen oikeus- ja sivistysvaltion viranomaisten ja poliittisten päättäjien, joista jotkut ovatkin jo toimineet. Käännytykset on saatava nopeasti loppumaan ja jo tehnyt käännytyspäätökset peruttua.

***

On toimittava pikaisesti. Siksi pyydän sinua kysymään asiaa kansanedustajalta lähettämällä sähköpostia (sähköpostiosoitteet alla). Sähköpostiin voit kopioida vaikkapa yllä oleva tekstini tai laittamalla sen linkkinä.

Keskusta: timo.kalli@eduskunta.fi, inkeri.kerola@eduskunta.fi, juha.rehula@eduskunta.fi, esko.ahonen@eduskunta.fi, mikko.alatalo@eduskunta.fi, sirkka-liisa.anttila@eduskunta.fi, risto.autio@eduskunta.fi, susanna.haapoja@eduskunta.fi, hannakaisa.heikkinen@eduskunta.fi, hannu.hoskonen@eduskunta.fi, liisa.hyssala@eduskunta.fi, tuomo.hanninen@eduskunta.fi, antti.kaikkonen@eduskunta.fi, anne.kalmari@eduskunta.fi, oiva.kaltiokumpu@eduskunta.fi, kyosti.karjula@eduskunta.fi, tanja.karpela@eduskunta.fi, elsi.katainen@eduskunta.fi, timo.kaunisto@eduskunta.fi, mari.kiviniemi@eduskunta.fi, esko.kiviranta@eduskunta.fi, katri.komi@eduskunta.fi, timo.korhonen@eduskunta.fi, juha.korkeaoja@eduskunta.fi, seppo.kaariainen@eduskunta.fi, markku.laukkanen@eduskunta.fi, paula.lehtomaki@eduskunta.fi, jari.leppa@eduskunta.fi, mika.lintila@eduskunta.fi, hannes.manninen@eduskunta.fi, juha.mieto@eduskunta.fi, lauri.oinonen@eduskunta.fi, markku.pakkanen@eduskunta.fi, aila.palomieli@eduskunta.fi, mauri.pekkarinen@eduskunta.fi, klaus.pentti@eduskunta.fi, tuomo.puumala@eduskunta.fi, antti.rantakangas@eduskunta.fi, eero.reijonen@eduskunta.fi, markku.rossi@eduskunta.fi, pertti.salovaara@eduskunta.fi, janne.seurujarvi@eduskunta.fi, paula.sihto@eduskunta.fi, kimmo.tiilikainen@eduskunta.fi, tapani.tolli@eduskunta.fi, markku.uusipaavalniemi@eduskunta.fi, matti.vanhanen@eduskunta.fi, mirja.vehkapera@eduskunta.fi, anu.vehvilainen@eduskunta.fi, pekka.vilkuna@eduskunta.fi, paavo.vayrynen@eduskunta.fi

Kokoomus: pekka.ravi@eduskunta.fi, marja.tiura@eduskunta.fi, ben.zyskowicz@eduskunta.fi, petteri.orpo@eduskunta.fi, eero.akaan-penttila@eduskunta.fi, sirpa.asko-seljavaara@eduskunta.fi, merikukka.forsius@eduskunta.fi, juha.hakola@eduskunta.fi, leena.harkimo@eduskunta.fi, timo.heinonen@eduskunta.fi, pertti.hemmila@eduskunta.fi, hanna-leena.hemming@eduskunta.fi, anne.holmlund@eduskunta.fi, jyri.hakamies@eduskunta.fi, harri.jaskari@eduskunta.fi, ilkka.kanerva@eduskunta.fi, arja.karhuvaara@eduskunta.fi, ulla.karvo@eduskunta.fi, jyrki.katainen@eduskunta.fi, sampsa.kataja@eduskunta.fi, jari.koskinen@eduskunta.fi, jari.larikka@eduskunta.fi, sanna.lauslahti@eduskunta.fi, jouko.laxell@eduskunta.fi, eero.lehti@eduskunta.fi, suvi.linden@eduskunta.fi, marjo.matikainen-kallstrom@eduskunta.fi, jukka.makela@eduskunta.fi, outi.makela@eduskunta.fi, tapani.makinen@eduskunta.fi, olli.nepponen@eduskunta.fi, sauli.niinisto@eduskunta.fi, tuija.nurmi@eduskunta.fi, heikki.ollila@eduskunta.fi, reijo.paajanen@eduskunta.fi, sanna.perkio@eduskunta.fi, petri.pihlajaniemi@eduskunta.fi, lyly.rajala@eduskunta.fi, paula.risikko@eduskunta.fi, petri.salo@eduskunta.fi, pertti.salolainen@eduskunta.fi, sari.sarkomaa@eduskunta.fi, kimmo.sasi@eduskunta.fi, arto.satonen@eduskunta.fi, lenita.toivakka@eduskunta.fi, tuulikki.ukkola@eduskunta.fi, raija.vahasalo@eduskunta.fi, jan.vapaavuori@eduskunta.fi, ilkka.viljanen@eduskunta.fi, henna.virkkunen@eduskunta.fi, anne-mari.virolainen@eduskunta.fi

RKP: ulla-maj.wideroos@eduskunta.fi, mikaela.nylander@eduskunta.fi, mats.nylund@eduskunta.fi, thomas.blomqvist@eduskunta.fi, christina.gestrin@eduskunta.fi, anna-maja.henriksson@eduskunta.fi, elisabeth.naucler@eduskunta.fi, hakan.nordman@eduskunta.fi, astrid.thors@eduskunta.fi, stefan.wallin@eduskunta.fi

SDP: tarja.filatov@eduskunta.fi, jukka.gustafsson@eduskunta.fi, heli.paasio@eduskunta.fi, matti.ahde@eduskunta.fi, marko.asell@eduskunta.fi, maarit.feldt-ranta@eduskunta.fi, maria.guzenina-richardson@eduskunta.fi, eero.heinaluoma@eduskunta.fi, rakel.hiltunen@eduskunta.fi, susanna.huovinen@eduskunta.fi, sinikka.hurskainen@eduskunta.fi, liisa.jaakonsaari@eduskunta.fi, reijo.kallio@eduskunta.fi, antti.kalliomaki@eduskunta.fi, ilkka.kantola@eduskunta.fi, saara.karhu@eduskunta.fi, anneli.kiljunen@eduskunta.fi, kimmo.kiljunen@eduskunta.fi, krista.kiuru@eduskunta.fi, valto.koski@eduskunta.fi, johannes.koskinen@eduskunta.fi, marjaana.koskinen@eduskunta.fi, miapetra.kumpula-natri@eduskunta.fi, merja.kuusisto@eduskunta.fi, lauri.kahkonen@eduskunta.fi, esa.lahtela@eduskunta.fi, reijo.lahtinen@eduskunta.fi, paivi.lipponen@eduskunta.fi, johanna.ojala-niemela@eduskunta.fi, sirpa.paatero@eduskunta.fi, tuula.peltonen@eduskunta.fi, kari.rajamaki@eduskunta.fi, tero.ronni@eduskunta.fi, matti.saarinen@eduskunta.fi, jouko.skinnari@eduskunta.fi, jacob.soderman@eduskunta.fi, tommy.tabermann@eduskunta.fi, katja.taimela@eduskunta.fi, satu.taiveaho@eduskunta.fi, erkki.tuomioja@eduskunta.fi, jutta.urpilainen@eduskunta.fi, pauliina.viitamies@eduskunta.fi, pia.viitanen@eduskunta.fi, antti.vuolanne@eduskunta.fi, tuula.vaatainen@eduskunta.fi

Vasemmistoliitto: annika.lapintie@eduskunta.fi, esko-juhani.tennila@eduskunta.fi, merja.kyllonen@eduskunta.fi, paavo.arhinmaki@eduskunta.fi, matti.kangas@eduskunta.fi, matti.kauppila@eduskunta.fi, martti.korhonen@eduskunta.fi, mikko.kuoppa@eduskunta.fi, jaakko.laakso@eduskunta.fi, markus.mustajarvi@eduskunta.fi, veijo.puhjo@eduskunta.fi, minna.sirno@eduskunta.fi, pentti.tiusanen@eduskunta.fi, kari.uotila@eduskunta.fi, unto.valpas@eduskunta.fi, erkki.virtanen@eduskunta.fi, jyrki.yrttiaho@eduskunta.fi

Vihreät: anni.sinnemaki@eduskunta.fi, janina.andersson@eduskunta.fi, ville.niinisto@eduskunta.fi, outi.alanko-kahiluoto@eduskunta.fi, tuija.brax@eduskunta.fi, pekka.haavisto@eduskunta.fi, heidi.hautala@eduskunta.fi, heli.jarvinen@eduskunta.fi, johanna.karimaki@eduskunta.fi, jyrki.kasvi@eduskunta.fi, kirsi.ojansuu@eduskunta.fi, erkki.pulliainen@eduskunta.fi, johanna.sumuvuori@eduskunta.fi, oras.tynkkynen@eduskunta.fi

KD: bjarne.kallis@eduskunta.fi, leena.rauhala@eduskunta.fi, toimi.kankaanniemi@eduskunta.fi, kari.karkkainen@eduskunta.fi, sari.palm@eduskunta.fi, paivi.rasanen@eduskunta.fi, tarja.tallqvist@eduskunta.fi

PS: raimo.vistbacka@eduskunta.fi, timo.soini@eduskunta.fi, pentti.oinonen@eduskunta.fi, pirkko.ruohonen-lerner@eduskunta.fi, pertti.virtanen@eduskunta.fi

Hollo-instituutti, ystävällinen ihmiselle

Nyt menee lujaa kaikilla rintamilla ja aidan molemmin puolin. Suomi ei ole kuollut, kuten herra Smeds väitti, sitä jaetaan, rispotaan, revitäänkin. Taas tarvitaan tavallista kansaa talouselämätalkoisiin ja kasvattajia tanssittajiksi. Mutta juuri kun luulimme meitä vietävän kuin litran mittaa, perustavat nämä taidekorkeakoulujen taika-Janet ja -Jimit Hollo-instituutin tavoitteenaan ei vähempää kuin Aalto-yliopiston uhan torjuminen ja koko suomalaisen kasvatuksen uudistaminen. Hui! “Taiteen kautta pitää aikaansaada jonkinlainen muutos. Ja tämä muutoksen aikaansaaminen on meidän aivan selvä tavoitteemme. Siis muuttaa koulua ja pedagogiikkaa niin, että se on ystävällisempää ihmiselle”, sanoo Taikin professori Juha Varto Ylen haastattelussa. Hollo-instituutti? Hollo who? Kirjoitin joskus Hollosta lyhyen esittelyn, jonka saa tästä tai pdf:nä tästä.

Hollo-instituutista keskustellaan tässä.

Miksi ei, miksei kyllä?

”Minun ongelmani ei ollut oppiminen. Olen aina pitänyt oppimisesta ja opiskelusta. Se tuntui kuitenkin koulussa sivuasialta. Pääasia tuntui olevan päivähoidollinen: opetetaan istumaan paikallaan hiljaa tekemättä mitään”, kertoo Rosa Meriläinen lehtikolumnissaan. Poor Rosa! Koulussa on paljon sääntöjä, joita jotkut pitävät tärkeinä. Muutenhan kaikki menisi hulinaksi, koulussa ja yhteiskunnassa: kyseltäisiin ikäviä kysymyksiä, tehtäisiin räävitöntä taidetta (ja poliittisesti epäkorrektia tiedettä), ei osattaisi käyttäytyä eikä noudattaa lakeja. Median käyttöä koulukerhoissa etnografisesti tutkinut Mervi Tavela kuvaa tekeillä olevassa pro gradu-tutkielmassaan koulun ATK-tilaa: ”Luokkatilan kolmea seinää kiertävät oppilaille tarkoitetut tietokoneet, opettajan kone on luokan edessä isolla pöydällä, jossa on tulostin ja sekalaista tavaraa. Ilmatila on ummehtunut … Luokkaan ei voi tulla huomaamatta huutomerkein ja punavärillä tehostettuja sääntöjä.” Isoin kirjaimin säännöissä kielletään monia asioita:

”ATK-LUOKKAAN TULLAAN VAAN OPETTAJAN KANSSA OPPILAAT EIVÄT LAITA OMIA DISKETTEJÄ KONEISIIN!!!!! 1. KOULUN ATK-LAITTEITA KÄYTTÄVÄT VAIN OPETTAJAT JA OPPILAAT, EIVÄT KOULUN HENKILÖKUNTAAN KUULUMATTOMAT. 2. OPPILAAT KÄYTTÄVÄT LAITTEITA VAIN OPETTAJAN JOHDOLLA JA OPETTAJIEN ANTAMIEN OHJEIDEN MUKAAN. 3. OPPILAAT EIVÄT LAITA OMIA DISKETTEJÄ KONEISIIN. 4. KOVALEVYLLE TAI DISKETILLE TALLENTAMINEN TAPAHTUU OPETTAJAN VALVONNASSA. 5. KONEEN ASETUKSIIN EI TEHDÄ MUUTOKSIA. (EI VÄKÄSIÄ WINDOWSIN VALIKKOIHIN, EI MUUTOKSIA AUTOEXE.BAT JA CONFIG-SYS -TIEDOSTOIHIN).”

Koulun kulttuuria tuntematonta säännöt saattavat järkyttää, ja herättää samalla kysymyksiä: eikö koulua voisi ajatella toisin, toimintakeskukseksi, jossa atk-laitteitakin voisivat käyttää, huoltaa ja päivittää koulun ympäröivään yhteisöön kuuluvat? Eivätkö lapset osaa käyttää laitteita omaehtoisesti ja yhdessä, ilman opettajaa? Voisivatko he itse laatia luokan käyttöohjeet? Mikä on disketti!? Miksi opettajajohtoisuutta, opettajan ohjeita ja valvontaa painotetaan noin paljon? Millaista oppimista tämä edistää, millaista maailmankuvaa se luo, millaiseen maailmaan ja toimintaan ihmispoloa valmistaa? Miksi oppilaita pidetään syyntakeettomina ja epäilyttävinä? Miksi ohjeissa ylipäätään on niin paljon ei-sanoja? Miksei kyllä?