Poljeskelin aamulla puoli kymmenen aikaan yliopiston Päätalolle katsomaan valtauksen jälkiä. Aula oli tyhjä ja kiilsi entisöinnin jälkeistä uutuuttaan. Pihaan ajoi Kankaanpäästä lukiolaisia tuonut bussi. Nuorten astellessa kohti pääovea heidän opettajansa tokaisi heille: “Aatelkaas, tämä vois olla joskus teidän”. Voisiko? Valtauksen aikana oli syntynyt ajatuksia, kirjoitusta:
Valtauksen aikana kirjoitettu manifesti: Yhteiskunta alistetaan kilpailulle ja tuottavuudelle. Suomessa kuten koko muussa maailmassa korkeakoulujärjestelmä on muutoksen kourissa, jossa tieteen tekemisen ja koulutuksen käytännöt valjastetaan yksityiselle voitontavoittelulle. Yliopistolain vastustaminen ja uuden yliopistoliikkeen synnyttäminen ovat hyökkäys tätä vastenmielistä kehitystä vastaan. Emme voi katsoa sivusta, kun yhteiskunta myydään ja perustuslakia poljetaan.
Opiskelijat elävät yhä heikommissa taloudellisissa oloissa. Opiskelijat ovat halpatyövoimaa, vaihtoehtona on opiskelijoiden sitominen opintolainalla pakkotyöhön opintojen jälkeen. Opintoaikojen ja sivuaineoikeuksien rajaaminen johtavat opiskelijoiden elämän kurjistumiseen. Epävarma ja stressaava opiskelijaelämä näkyy ahdistuksena ja mielenterveysongelmina.
Tiedosta on tullut yhä merkittävämpi tuotannontekijä. Tutkimus yhteismitallistetaan määrällisesti ja siitä tehdään markkinatavaraa. Tutkijoiden virkasuhteet muutetaan työsuhteiksi. Tutkijoiden työaikaa kontrolloidaan yhä tiukemmin. Uuden yliopistolain ja tekijänoikeuslain myötä tieto ja tutkimus pakkolunastetaan kapitalistien omaisuudeksi.
Tapaus Sodexo ja yliopiston hallinnon toimet osoittavat, että on luotava avointa keskustelua yliopistojen sisällä sekä laajemmin yhteiskunnassa. Käsitys todellisesta sananvapaudesta on harhaa. Uuden opiskelijaliikkeen tavoitteena on julkisen keskustelun avaaminen muillekin kuin kapitalistisille käytännöille ja näkökulmille. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja elinikäinen oppiminen ovat todellista sisäistä sankaruutta! Tieto ja sananvapaus kuuluvat kaikille!
Työläiset on pakotettu kilpailemaan keskenään. Yliopistolaiset käännetään kilpailemaan toisiaan vastaan. Hierarkiat on murrettava ja yhteiset edut tunnistettava. Julistamme solidaarisuutta kaikille alistetuille. Opiskelijat, työläiset, pätkätyöläiset, työttömät, maahanmuuttajat, syrjäytyneet ja sairaat, tämä on manifesti meille kaikille! Manifesti tiedon, sananvapauden, toimeentulon ja rakkauden puolesta! Liittykäämme yhteen!
”Tampereen yliopisto suhtautuu myönteisesti opiskelijoidensa yhteiskunnalliseen toimintaan ja pyrkimyksiin kehittää yliopistoa. Yhteiskunnallisten ilmiöiden kriittinen tarkastelu kuuluu Tampereen yliopiston ydintoimintoihin.” (Timo Lahti, Aamulehti 18.4.2009)
Tampereen yliopiston hallintojohtaja Timo Lahti on pyytänyt minua ”rehellisenä miehenä” oikaisemaan ja peruuttamaan häntä koskevan väitteen blogi-kirjoituksestani Alamaisten elämää. Väite on peräisin Utain-verkkolehdestä, jossa Lahti sanoo: ”Ilmoitin tapahtumasta poliisille, sillä kyse on yksinkertaisesti ravintolatoiminnan häirinnästä”. Sähköpostissaan 22.4. hän kirjoittaa minulle: ”En ole kutsunut poliiseja Linna-rakennukseen viime viikolla”. Lahden muut tästä asiasta tähän mennessä antamat ja kirjoittamat lausunnot ovat ladattavissa tästä.
Se, kuka kutsui poliisin yliopistolle hätistelemään opiskelijoita, ei lopulta ole tärkeää ja vie ohi asian, olennaista on itse hävytön teko: poliisin paikallaolo yliopistolla puolustamassa yksityisen yritystoiminnan intressejä yliopiston opiskelijoita vastaan, sekä häiritsemässä opetus- ja opiskelutoimintaa. Tämä on kuva tulevasta yliopistosta, kuva, jota Tere Vadén tekstissään hahmottaa. Lahti kysyy sähköpostissaan: ”Emmekö me kaikki tavoittele autonomisempaa toimintaa ja yhteisöllisyyden lisääntymistä?” Vastauksessani kirjoitin:
”Voinet ymmärtää, että poliisien kutsuminen paikalle järkytti paitsi opiskelijoita, myös yliopiston toimintaedellytyksiä ja ehkä myös mainetta. Ymmärtänet varmaan myös sen, ettei poliisin tehtävä ole selvittää tällaisia asioita. Poliisin kutsuminen yliopistoon ei lisää autonomisuuttamme saati yhteisöllisyyttämme, kuten historiasta toivottavasti tietänet. Päinvastoin se rapauttaa yliopistomme uskottavuuden itsenäisenä, kriittisenä toimijana – siis Tampereen yliopiston opettajien ja opiskelijoiden tehtävän.”
Kuuntele Tuleva yliopisto -pamflettiamme (päivittyvänä) äänikirjana tästä!
”Tampereen yliopiston hallintojohtaja Timo Lahti kutsui keskiviikkona 15.4. poliisin Tampereen yliopiston Linna-rakennuksen aulaan poistamaan opiskelijat, jotka jakoivat tietoa ravintolapalveluyritys Sodexosta. Lahti kävi ilmoittamassa Sodexon ravintolapäällikön kanssa Sodexoa koskevan tiedon jakamisen olevan kiellettyä yliopiston tiloissa. ”Ei tämä ole mikään teidän yliopisto”, hallintojohtaja sanoi. Opiskelijat vetosivat sananvapauteen ja yliopiston tilojen julkisuuteen eivätkä suostuneet poistumaan. Sekä vahtimestari että vartija yrittivät tuloksetta keskeyttää opiskelijoiden toiminnan yliopiston tiloissa, jolloin yliopiston hallintojohtaja Lahti kutsui virkavallan häätämään opiskelijat. Toista tuntia kestänyt tilanne päättyi poliisien poistumiseen yliopiston tiloista. Sananvapauden rajoittaminen ei saa toistua yliopistossamme.”
Oheinen teksti lähetettiin mm. Tampereen yliopiston hallitukselle, ehkäpä ajatuksella: perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja. Mutta tämä hallintojohtaja Lahden toiminta: sitä ei voi missään olosuhteissa hyväksyä, vaikka sitä voi yrittää ymmärtää. Kysymys voi olla symbolisesta teosta, taktiikasta tai ajattelemattomuudesta. Symbolisesti teko kutsuu esiin tulkinnan, jossa poliisin paikallaolo pelottaa ja luo rikolliseen toimintaan vihjaavan merkitysyhteyden. Taktisesti teon tarkoitus on voinut olla hajottaa opiskelijoiden rivejä, osoittaa heille mahtiaan ja/tai lojaaliutta firmalle ja/tai Linna-rakennuksen omistavalle Tampereen yliopiston Tukisäätiölle, jonka hallituksessa Lahti istuu. Ajattelemattomuuden syyt ovat puolestaan monet, usein tuntemattomat myös teon tekijälle (hupaisat valtaharhat, kaunaisuus, kiusa, viha, katkeruus, maailmankuvan vääristymät…), enkä käy niitä tässä arvailemaan. Hallintojohtajan teon motiivit ovat tuntemattomat, tuntemattomiksi ehkä myös jäävät.
Osa tiedostuskampanjaan osallistuneista on opiskelijoitani. Siksi en voi opettajana seisoa toiminnan katveessa, antaa ristiriitaisia lausuntoja, ainakaan samasta asiasta hallintojohtaja Lahden tyyliin: “Ei pidä paikkaansa, en ole kutsunut poliisia” (Aamulehti), “Ilmoitin tapahtumasta poliisille, sillä kyse on yksinkertaisesti ravintolatoiminnan häirinnästä” (Utain). Opiskelijat eivät ole yliopistojen hallintoalamaisia, vaan yliopistoyhteisön täysipainoisia jäseniä. Erityisen kunnioitettavaa on toiminta, jossa meidät opettajat kutsutaan mukaan ”avoimeen ja julkiseen keskusteluun, jossa kaikilla osapuolilla on yhtäläinen sanomisen vapaus, niin että syntyy dialogi, julkinen, avoin ja jatkuva”. Luontevimmin tämäntapaisen asennoitumistavan oppivat ne opettajat, kirjoittaa bell hooks, jotka ajattelevat työssänsä olevan kysymys muustakin kuin tiedon jakamisesta; osallistumisesta opiskelijoiden älylliseen ja henkiseen kasvuun.
