”Tampereen yliopiston hallintojohtaja Timo Lahti kutsui keskiviikkona 15.4. poliisin Tampereen yliopiston Linna-rakennuksen aulaan poistamaan opiskelijat, jotka jakoivat tietoa ravintolapalveluyritys Sodexosta. Lahti kävi ilmoittamassa Sodexon ravintolapäällikön kanssa Sodexoa koskevan tiedon jakamisen olevan kiellettyä yliopiston tiloissa. ”Ei tämä ole mikään teidän yliopisto”, hallintojohtaja sanoi. Opiskelijat vetosivat sananvapauteen ja yliopiston tilojen julkisuuteen eivätkä suostuneet poistumaan. Sekä vahtimestari että vartija yrittivät tuloksetta keskeyttää opiskelijoiden toiminnan yliopiston tiloissa, jolloin yliopiston hallintojohtaja Lahti kutsui virkavallan häätämään opiskelijat. Toista tuntia kestänyt tilanne päättyi poliisien poistumiseen yliopiston tiloista. Sananvapauden rajoittaminen ei saa toistua yliopistossamme.”

Oheinen teksti lähetettiin mm. Tampereen yliopiston hallitukselle, ehkäpä ajatuksella: perästä kuuluu, sanoi torvensoittaja. Mutta tämä hallintojohtaja Lahden toiminta: sitä ei voi missään olosuhteissa hyväksyä, vaikka sitä voi yrittää ymmärtää. Kysymys voi olla symbolisesta teosta, taktiikasta tai ajattelemattomuudesta. Symbolisesti teko kutsuu esiin tulkinnan, jossa poliisin paikallaolo pelottaa ja luo rikolliseen toimintaan vihjaavan merkitysyhteyden. Taktisesti teon tarkoitus on voinut olla hajottaa opiskelijoiden rivejä, osoittaa heille mahtiaan ja/tai lojaaliutta firmalle ja/tai Linna-rakennuksen omistavalle Tampereen yliopiston Tukisäätiölle, jonka hallituksessa Lahti istuu. Ajattelemattomuuden syyt ovat puolestaan monet, usein tuntemattomat myös teon tekijälle (hupaisat valtaharhat, kaunaisuus, kiusa, viha, katkeruus, maailmankuvan vääristymät…), enkä käy niitä tässä arvailemaan. Hallintojohtajan teon motiivit ovat tuntemattomat, tuntemattomiksi ehkä myös jäävät.

Osa tiedostuskampanjaan osallistuneista on opiskelijoitani. Siksi en voi opettajana seisoa toiminnan katveessa, antaa ristiriitaisia lausuntoja, ainakaan samasta asiasta hallintojohtaja Lahden tyyliin: “Ei pidä paikkaansa, en ole kutsunut poliisia” (Aamulehti), “Ilmoitin tapahtumasta poliisille, sillä kyse on yksinkertaisesti ravintolatoiminnan häirinnästä” (Utain). Opiskelijat eivät ole yliopistojen hallintoalamaisia, vaan yliopistoyhteisön täysipainoisia jäseniä. Erityisen kunnioitettavaa on toiminta, jossa meidät opettajat kutsutaan mukaan ”avoimeen ja julkiseen keskusteluun, jossa kaikilla osapuolilla on yhtäläinen sanomisen vapaus, niin että syntyy dialogi, julkinen, avoin ja jatkuva”. Luontevimmin tämäntapaisen asennoitumistavan oppivat ne opettajat, kirjoittaa bell hooks, jotka ajattelevat työssänsä olevan kysymys muustakin kuin tiedon jakamisesta; osallistumisesta opiskelijoiden älylliseen ja henkiseen kasvuun.