Sosiologi Randall Collins (s. 1941) pelkistää sosiologisen ammattitaidon sosiologisen silmän ja sosiaalisen aktivismin kaksoissidokseksi. Joillain on työssään molemmat yhtä aikaa, toisilla eri kohdissa uraansa erilaisin painotuksin. Tällä kaksiulotteisella jatkumolla sosiologit kamppailevat asemista ja huomiopääomasta sekä keskenään että julkisilla areenoilla.

Jotkut oppivat opintojensa aikana käyttämään sosiologista silmää, jonka jälkeen näkyvä kokemustodellisuus on kertakaikkisesti muuttunut toinen toistaan kiinnostavammiksi tutkimuskohteiksi. Toiset ovat tulleet sosiologiaan sosiaalisten liikkeiden, poliittisen osallistumisen ja yhteiskunnallisen sitoutumisen kautta. Jos kohta näillä tavoilla on päässyt sosiologisen ammattitaidon lähteille, ne voivat johtaa sieltä myös pois; sosiologinen liekki voi sammua, byrokratisoitua, kivettyä ammatillis-institutionaalisesti. Liekin voi sytyttää etsiytymällä sosiologisen tiedon kokemuksellisille lähteille, tekemällä tutusta vierasta, liittymällä mukaan sosiaaliseen toimintaan; tavat ovat monet.

Vaikka yliopistomaailmassa on aina ollut monia poliittisesti sitoutuneita tutkijoita ja aktivisteja, Collins väittää, että vain harvalla opinalalla aktivismi sekoittuu yhtä suoraan ja välittömästi tutkimustyöhön kuin sosiologiassa. Mutta aktivismi voi myös sokaista. Omaksuttu käsitys saattaa estää uudelleen arvioinnin eli kritiikin, tutkimus muuttua tilastollisen rituaalimyllyn pyörittämiseksi tai dogmaattiseksi käsitehoiperteluksi. Siksi tarvitaan dialogeille avointa sosiologista silmää. Dialogisuus takaa mahdollisuuden olla avoin, ottaa julkisesti kantaa ja kirjoittaa vapaasti – omasta asemasta tai maineesta turhia välittämättä. Ilman sosiologista silmää sosiologin työ typistyy helposti pelkäksi aktivismiksi, mutta ilman sosiaalista aktivismia sitä uhkaa liika abstraktius, siitä tulee sisään päin kääntynyttä puhetta valituille.

Tai kuten opiskelijani Tuula Salminen pro gradu-tutkielmassaan kirjoittaa: tällöin vaarana on tutkimuksen irrottautuminen ”elämästä irralliseksi saarekkeeksi … jota elävän todellisuuden moninaisuus ja usein ryvettynyt olomuoto ei liiaksi häiritse”. Tämä on vältettävissä, näin ajattelee C.Wright Mills (1916–1962), mikäli osaa ottaa työssään huomioon elämänkokemuksensa tutkimalla ja tulkitsemalla sitä jatkuvasti; ja tarttumalla ja jäsentelemällä kokemaansa pelkäämättä sen liittämistä meneillään olevaan tutkimustyöhön.