Kreikassa turvapaikanhakijoiden ja muiden maahanmuuttajien tilanne alkaa entisestään kärjistyä. Samaan aikaan Suomessa viranomaiskäytännöt herättävät ihmetystä: maasta karkotetaan mitä epäeettisimmin tavoin. Ovatko moraalisen yhteisön rajat samat kuin valtion rajat? Jos eivät, missä moraalisen yhteisömme rajat kulkevat? Vedetäänkö ne kansallisuuden, etnisen alkuperän, iän, sukupuolen, uskonnon, kulttuurin vai jonkin muun asian mukaan? Ketkä lasketaan joukkoon ja keitä ei? Mikä on maahanmuuttoon liittyvän auttamisen etiikka? Filosofi Peter Singer erittelee näitä kysymyksiä esseessään ”Sisäpuoliset ja ulkopuoliset”, jota tarkastelen tässä. Singerin kirjan The Life You Can Save (2009) ensimmäisen luvun voit lukea englanniksi tästä. Ja jos haluat kokeilla, miltä tuntuu olla pakolaisen saappaissa, pelaa kovilla kertoimilla painamalla tästä (tämä toimii takuulla luokkahuoneessa)! – Sunnuntaina puhutaan asiaa Maailman kirjat -tapahtuman Voima-tunnilla.
toukokuu 23, 2009
toukokuu 25, 2009 at 7:39 ip
Samaa asiaa pohjimmiltaan sivuten…Lasten ja nuorten psykiatri Pirkko Turpeinen (Itä-Savo 24.5.)toivoo kouluilta tunneyhteyden luomista ja yhteisöllisyyden kehittämistä. Hän kyseenalaistaa väitteen, että yhteisössä toiset voivat hyvin ja toiset huonosti. Koulu (tai yhteiskunta) on tiivis yhteisö. Jos kiusaamista on, se vaikuttaa kaikkien kokemaan ilmapiiriin. Mutta toiset vain pystyvät ERISTÄMÄÄN itsensä omaan pärjäämiseensä tai paremmuuteensa. Toisen hätään ei osata tai haluta eläytyä. Se on paha juttu!