Tuomas Nevanlinna ehdottaa kolumnissaan vasemmistolle populismia: herravihan ja kapitalismin nostamista avoimesti tapetille sekä myös reaalipoliittisia käytännön vaihtoehtoja oikeistolaisen ”ei ole vaihtoehtoja” -puheen tilalle: perustuloa, joka vapauttaisi elämään muullekin kuin kulutukselle ja kapitalistille, patentti- ja tekijänoikeuksien uudistusta, ekologista energiapolitiikkaa, ay-liikkeen reformia mukaan lukien prekariaattikysymys. Kyllä vasureille hommia riittäisi. Ja ennen kaikkea näille vaihtoehtohommille olisi oltava kunnon nimi, jotta niistä tulisi valtavirtaa: kattoterminä sosialismi, lähtökohtana universalismi, tasa-arvo ja riiston laukkauttaminen.

Näinkö kaikki muuttuisi paremmaksi? Muuttamalla materiaaliset olosuhteet, vaikutettaisiin ajattelutapoihin, tottumuksiin ja toimintaan? Ongelma on se, että vaikka suuri osa meistä on työläisiä, mikä tarkoittaa oman työvoimansa (aikansa, taitojensa jne.) vuokraamista työvoiman ostajalle (jota jostain oikusta kutsutaan työnantajaksi) tietystä korvauksesta (rahapalkasta), suurin osa työläisistä ei käsitä itseään työläiseksi. Tähän käsittämättömyyteen on monta syytä: palkat ovat suuret, taidot ovat suuret, luulot ovat suuret, voittajien joukossa on helppo hymyillä, tai ainakin toivoa olevansa. Siksi monet identifioituvat työnantajaansa, tietoisesti tai tietämättään. Tosiahan on, että ellei kapitalismi, sellaisena kuin me sen tunnemme, ehdi jauhaa meitä molekyyleiksi, se muokkaa meistä neandertalilaisia, jotka osaavat vain mongertaa.

Nevanlinna ei huolehdi niinkään tästä kuin sellaisista materaalisista muutoksista elinolosuhteissa, joiden pohjalta identiteettikysymyskin saanee luonnollisen ratkaisunsa: ”Sosialismin tulee olla monikärkistä, ja se voi perustua vain osittain valtion varaan. Sosialistista on rakentaa ja kehittää (vaikkapa) osuuskuntatoiminnan, pienyrittämisen, uudenlaisten osaamiskollektiivien, nettiyhteisöjen ja infrastruktuurien yhteisomistuksen edellytyksiä suurpääoman vallan kustannuksella.” Lisää aiheesta voi lukea Tommi Uschanovin kirjasta ja blogista.

”Sitä kohti tie, jota matkata voi”, lausui runoilija.