Kritisoidessaan Tampereella ilmestyvässä Aamulehdessä (10.7.2010) tasavallan presidenttiä hänen lausunnostaan Helsingin Pride-kulkuetta vastaan tehdystä kyynelkaasuiskusta professori emeritus Aulis Aarnio tulee esittäneeksi tärkeän yhteiskunnallisia ongelmia ja oikeudenmukaisuuksia koskevan yhteiskuntapoliittisen kysymyksen. Kenen ja mitkä ongelmat ovat ensisijaisia ja toisijaisia? Aarnion mukaan presidentille olisi tarjolla tärkeämpiä ongelmia kuin seksuaalisiin käyttäytymiseen liittyvät kysymykset. “Olisiko liikaa vaadittu, että valtakunnan korkein taho olisi lesboja enemmän huolissaan köyhistä, elämänraiteelta suistuneista ja syrjäytyneistä nuorista, pitkäaikaistyöttömistä”, kysyy Aarnio.
Presidentin reaktion Seksuaalinen tasavertaisuus ry:n eli Setan puheenjohtajana (1980-81) ei pitäisi yllättää, jos lisäksi muistetaan hänen kannanottonsa globaalin oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien puolesta kansainvälisillä esiintymislavoilla. Jonkin verran yllättävänä sen sijaan pidän Aarnion näkökantaa, mikäli luen sen hänen oikeus- ja yhteiskuntafilosofista taustaansa vasten. Hänen kirjoituksensa edustaman populistisen provinsialismin viitepiste ovat “Huutijärven Teboililla käyvät rehelliset, tavalliset suomalaiset”. Heidän “todelliset ongelmansa” ovat köyhyyden ja syrjäytymisen lisäksi valtion ja kuntien velkaantuminen ja palvelujen turvaaminen ikään kuin ne eivät koskettaisi kaikkia.
Aarniolle sopisi vastata Mr. Gay Finland 2010, Kenneth Liukkosta lainaten: “Seksuaalivähemmistöihin kuuluvia on joka yhteiskunnan osa-alueella. He sotivat myös aikoinaan rintamalla ja toimivat lottina siinä missä muu väestö, puolustamassa Suomen itsenäisyyttä ja sitä avointa demokraattista yhteiskuntaa, jossa tänä päivänä elämme. Viime päivien ääriliikehdinnät pyrkivät murtamaan koko vapaan yhteiskuntamme perustuksia. Ne viitoittavat meille tietä, joka on synkkä ja epäinhimillinen.” (HS 11.7.)
Onko olemassa yhteiskunnallisten ongelmien arvojärjestys, jolla voitaisiin valikoida, perustella ja priorisoida ihmisoikeudet ja yhteiskuntapoliittiset ratkaisut? Entä löytyykö näiden joukosta sellainen yhteiskunnallisten ongelmien ensisijaiseksi määritelty ongelma, jonka ratkaisu kumoaisi myös toissijaiset ongelmat kuin dominopelin nappulat? En tiedä, onko todellisten ja vähemmän todellisten yhteiskunnallisten ongelmien priorisointi Aarnion tapaan ylipäätään viisasta. Sehän voi olla jopa kohtuutonta, kun kysymyksessä ovat yhteiskunnallisen äänivaltansa suhteen epäsymmetriset ryhmät, ja johtaa pahimmillaan lisääntyvään kaltoinkohteluun ja etuoikeuskamppailuihin yhteiskunnallisista oikeuksista.
Mistä tietää, mitkä kysymykset milloinkin ovat hyvän yhteiskunnan kannalta ratkaisevia? Miksi homoihin ja lesboihin kohdistuva väki- ja ilkivalta nostaa huolen myös heteroissa? Vainko median syytä, kuten Aarnio vihjaa, vai myös sen, että seksuaalinen suuntautumiseen liittyvät “identiteetti- ja elämänpoliittiset” kysymykset ovat lihallisessa jokapäiväisyydessään läheisiä ja jollain tavalla käsitettävämpiä – ehkä ne antavat asian hallittavuuden illuusion – kuin talous- ja maailmanpolitiikkaan liittyvät “yliyksilölliset” kysymykset työttömyydestä ja huono-osaisuudesta?
Tähän tulkintaan viittaisi uutinen Setan jäsenmäärän äkkinäisestä kasvusta Pride-kulkueeseen ja Setan toimistolle tehtyjen hyökkäysten jälkeen (jo perjantaina 9.7. yhdistykseen ilmoittautui 200 uutta kannatusjäsentä). Hyökkäykset olivat näkyviä, kouriintuntuvia tapahtumia (joissa toisessa loukkaantui myös vauvaikäinen), jotka on näennäisen helppo tuomita, liittyä asiaa ajavaan Facebook-ryhmään, ja ehkä myös pohtia niiden ratkaisemista. Työttömyyden ja huono-osaisuuden kohdalla saattaa olla toisin, onhan meille jo pitkään opetettu esimerkiksi työttömyyttä asiana, johon on “vain sopeuduttava mahdollisimman joustavasti ja innovatiivisesti”. Jos kysymystä yhteiselämäämme hankaloittavien ongelmien arvojärjestyksistä tarkastellaan maailmanmitassa, kuten presidenttimme on tehnyt, ehkä ongelmien ongelma ovat Huutijärven Teboilin tavalliset suomalaiset asiakkaat liian yltäkylläisine tarpeineen ja haluineen, tai heidän äänitorvensa.
