Huomaan Summerhillin olevan suurenmoinen kirja, eksyin siihen taas etsiskellessäni Erich Frommin ajatuksia kasvatuksesta. Fromm on laatinut tähän ”radikaalipedagogi” A.S. Neillin (1883–1973) 77-vuotiaana kirjoittamaan teokseen esipuheen ja sen takakannessa lainataan Henry Milleriä:
En tiedä ainoatakaan länsimaista kasvattajaa, jota voisi verrata A. S. Neilliin. Minusta näyttää että hän on yksin. Ainoa mahdollinen vallankumous voi syntyä vain kasvattajien, ei poliitikkojen eikä militaristien toimesta. Rimbaud oli oikeassa sanoessaan, että ’kaikki mitä meille opetetaan on väärin’. Summerhill on ohut valonsäde pimeyden maailmassa. Sen tavoitteena on luoda onnellisia, tyytyväisiä ihmisiä eikä kulttuurin epattoja, sotaan, järjettömyyteen, tietojen pänttäämiseen omistautuneita.
Edelleen toiminnassa oleva Summerhill on, Tapani Laustin sanoin, ”koulu Leistonissa, Itä-Englannissa, 60-luvun vapaamielisen kasvatuksen symboli. Suomenkin radikaalit kirjoittivat artikkeleita sen periaatteista. Koulun perustajan ja pitkäaikaisen johtajan A.S. Neillin kirjoja suomennettiin ja niitä luettiin ahkerasti. Monille 60-luvun vapaudenhenkisille radikaaleille Neill oli yhtä tärkeä kuin Bertrand Russell, Herbert Marcuse ja Noam Chomsky.”
Neill kirjoittaa kokemuksensa sumeilemattomuudella uskonnon, moraalin, vanhemmuuden jne. ohella myös sukupuolisuudesta tähdentäen kysymyksen tärkeyttä: haluammeko salatun ja epäterveen syyllisyydentuntoisen vai avoimen ja onnellisen suhteen sukupuolisuuteen, elämän suurimman nautinnon tuottajaan? Neill uskoi ehkäisyvälineiden luovan uutta sukupuolimoraalia vähentäen tukahdutettuun sukupuolisuuteen kohdistuvaa ja siitä heijastuvaa vihaa, ja antavan tilaisuuden todelliseen sukupuoliseen rakkauteen niin, että yhä vähemmän olisi korkeasti koulutettuja naisia ja miehiä, jotka eivät ole kokeneet orgasmia tai tiedä, miten olla kaikinpuolisesti sängyssä.
Kuuden vanhana Neillin tytär Zoë tokaisi isälleen: ”Williellä on kaikista pikkupojista suurin kulli mutta rouva X (muuan vieras) sanoo että kulli on ruma sana.” Neill vastasi tyttärelleen, ettei se ole ruma sana. Hiljaa mielessään hän kirosi ymmärtämätöntä ja ahdasmielistä suhtautumistapaa. ”Sen vielä saatan sietää, että propagoidaan poliittisia mielipiteitä tai yleisiä käytöstapoja mutta jos lapsen kimppuun käydään pakottamalla tämä sukupuolisiin syyllisyydentuntoihin, minä isken takaisin lujaa.”
– – Pohjoisen kaksimielinen kierto ja aatteiden paranoidi monogamia sirpaloivat mielen. Tänne syntyneille ei ole olemassa päivien ketjua, joka lupaa jatkuvuutta, ei aatteiden vaihtelevia sedimenttejä kuin Andalusiassa, vaan pimeän ja kylmän, valoisan ja kuuman ero, josta niin sukupuolinen kuin miltei kaikki muu armo-oppi on unohtunut.
Syksyn marraskiimassa, kun kesän kartuttama voimavirta ehtyy, keksimme kirjamarkkinoita ja kulttuuritapahtumia, kynttilät lepattavat kylmillä kuisteilla, haaveillaan talvipäivän seisahdusta kuin erektiosta, oltaisiin jo joulusta. Helteiden siunatessa säntäillään sinne tänne, lähetellään kiimaisen kissan katseita, yön valossa suoria sanoja, jotka loppuvat, kun alkaa sataa, ukkostaa.
”Onhan päivä vielä huomennakin”. Pauli kulta, ei ole. Ei ole valoisien päivien ketjua, niiden lupaamaa armoa, vain armottomien katkoja, menetettyjä hetkiä. Elä ,/– ole.
