Paras kotimainen elokuva

Rauni Mollbergin Tuntemattomasta sotilaasta on jäänyt mieleen yksi erityisen vaikuttava kohtaus. Jotenkin näin sen muistan: oltaneen jo perääntymisvaiheessa, Koskela (Risto Tuorila) levähtää suonummen töppäreellä. Kauempaa sumusta lähestyy joukko tuntemattomia miehiä. Lähemmäksi tullessaan yksi erottuu näkönsä menettäneeksi Hietaseksi rätti silmillään. Ja juuri kun Hietanen kulkee Koskelan sivuitse vieressä loikoava tönäisee häntä olkapäähän ja pyytää jotain. Koskela hätkähtää, ja sanoo: “Taisin nukahtaa”. Kohtauksen vaikutus oli järkyttävä, on vieläkin. Se oli patrioottisen kuolontanssin seurausvaikutusten koko kuva.

Näin “Mollbergin Tuntemattoman” ensi-iltavuonna 1985. Olin 19-vuotias. Minusta se oli kaikella tavalla parempi kuin Laineen 30-vuotta aikaisemmin ohjaama versio. Monet tätä eivät käsittäneet, vannoivat ehkä tottumustaan Laineen työn puolesta.

Siksi kai silmä tarttui elokuvaohjaaja Klaus Härön HS:ssa (12.10.) julkaistuun kirjeeseen Rauni Mollbergille. Siinä hän kertoo katsoneensa elokuvan pääsiäisenä uudestaan. Katsominen oli hiljentänyt sodanvastaisen sanomansa ja “valtavan taiteellisen saavutuksensa ansiosta”. Härö kirjoitti Mollbergille pitävänsä hänen Tuntematontaan parhaana kotimaisena, oikeastaan maailmanluokan elokuvana.

Viimein keskiviikkona Härö sai kirjeensä kirjoitettua, kirjekuori oli valmis, mutta kotiprintteri reistaili. Sitten Mollberg kuoli, ja kirje jäi printtaamatta.

Moni kirje jää kovalevylle, moni lähettämättä, moni koskaan kirjoittamatta.

 

Thumbs up, or you gotta get on to get off

Katselin kevyessä kesäflunssassani John Cameron Mitchellin elokuvan Short Bus (tästä elokuvan kotisivulle), joka on paitsi NYC-kuvaus myös kertomus ihmisyyden kannalta olennaisista teemoista. Suosittelen lämpimästi kaikille muillekin orjamoraalin ja työn raskaan rampauttamille. Kiinnostuin lukemaan Wikipedioista lisää elokuvan aiheista, ja löysinkin. Törmäisen myös yhteen Wikipedian toimintapolitiikan osaan, poistokäytäntöihin. Elokuvassa esiintyvää Justin Bondia koskevaan artikkeliin oli lätkäisty notability-leima. “The subject of this article may not satisfy the notability guideline for inclusion on Wikipedia”.

Myös niin kutsutun vapaan sanakirjan suomalaisversiossa on olemassa yleistä angloamerikkalaista linjaa noudattavat poistokäytännöt, joista kerrotaan ko. sivuilla. Niistä käytävä keskustelu kannattaa lukea. Ja pohtia, mihin kaikkeen ajatus poistosta voi johtaa… Tätä peruskysymystä keskustelusivulla ei tarkastella, mutta käydään sitäkin enemmän ylimalkaista keskustelua yksittäisistä poistoista, asioiden ja ihmisten merkittävyydestä, merkille pantavuudesta tai mainittavuudesta (notable).

Ehkä kuitenkin olisi syytä virittää perusteellinen keskustelu siitä, mitä Wikipediaa luonnehtivalla määreellä “vapaa” oikeastaan tarkoitetaan. Nykymenolla, jossa muun muassa suositaan artikkelien tarkkaa viitteistämistä vapaus voi kaventuu tietyn (ehkä hyvinkin ambivalentin ja vaikeasti rajattavan) aktiivikäyttäjä- ja intressiryhmän vapaudeksi määritellä, mikä on maininnan arvoista ja mikä ei.

Yksittäiset poistot tai niistä äänestäminen eivät ole tärkeitä; tärkeää on mainittavuuden periaatteen määrittely. Mikä tapahtuma taikka ilmiö kuuluu tai ei kuulu Wikipediaan, mikä ihminen ei liioin – siis historiaan? Itse kuulun thumbs up-porukkaan, ja kavahdan niitä liian herkästi peukkunsa alas kääntäviä, joista historiassa on aivan liikaa näyttöä.